Mitä tapahtuukaan kun kaksi intohimoista ruoanharrastajaa löytää toisensa ja päätyy yhteen. Monenlaisia kokeiluja ja uusien makujen löytämistä. Keittiö on todellakin talomme sydän ja sielu. Pistimme pari vuotta sitten keittiön uuteen uskoon ja nyt siellä on mahdollisuudet tehdä vaikka ravintolatason ruokaa. Teemme ruokaa yhdessä. Matkustelemme aina kun rahatilanne sen sallii ja yleensä aina tuomme matkoiltamme jotain ruokaan liittyviä tuliaisia mukana. Matkoilta tuoduilla makumuistoilla kokkaamme sitten kotona.
Jukka meistä on insinööri, joka käyttää vaakaa ja tiukkoja vetomittoja ruuan valmistukseen. Erika taas on KTM, opettaja ja suurtalouskokki, joka tekee ruokaa enemmän fiiliksellä kuin ohjeilla. Ruuassamme on mukana tunnetta ja kokeiluja, mutta järjen ääni aina takana. Kovinkaan monesti ei tule kommenttia “chiliä vähän lorahti liikaa”.
Tavoitteenamme ei ole blogistamme ylivaikeiden reseptien viidakkoa, vaan pikemminkin helppoja arkiruokaohjeita, joissa on kuitenkin jotain twistiä. Ei vaikeaa vaan luovaa helpolla tavalla. Edullista ja helppoa.
Suosimme lähiruokaa. Kylällä viljellään perunaa ja porkkanaa – käytämme niitä. Myös lähellä sijaitseva Makulihan myymälä on meille tuiki tärkeä. Sieltä saadaan possua meidän ja koirienkin tarpeeseen. Kävimme Saksassa autonhakumatkalla ja mukaamme tarttui hurtille pari savustettua possunsorkkaa. Koirien syötyä ne, menimme kuvan kanssa Makulihaan ja nyt niitä saa myös sieltä. Vasikka on myös tuttua lihaa ruokapöydässämme. Ystäväpiiriimme kuuluu maitotilallinen joka jalostaa lehmiä. Luonto päättää tuleeko lehmä- vai sonnivasikka. Sonnivasikat saavat kasvaa tuolla tilalla muutaman kuukauden ja sitten ne laitetaan teuraalle. Niistä lihoista mekin saamme nauttia.